Miten se lapsi oikein sai alkunsa? Osa 2

Kerron tässä, miten lapsemme sai alkunsa. Sivuan myös vähän hintapuolta. Hoidon alkupuolesta kirjoitin täälläTodelliset hinnat kerron kolmannessa postauksessa, jotta tästä ei tule liian sekava. Edessä on pitkä postaus. Tästä voi kuitenkin olla hyötyä jollekin, niinpä yritän olla perusteellinen. Tässä toisessa osassa käsittelen inseminaatiota eli keinohedelmöitystä.

Niinpä sitten aloitettiin. Hoidot ovat oikeastaan suurimmaksi osaksi odottamista ja tikkuun pissaamista. Ensin odotetaan kuukautisia, sitten ovulaatiota. Sitten tuloksia. Ovulaatiota etsitään pissaamalla tikkuun, samoin raskautta. Käytin kolmenlaisia ovulaatiotikkuja. Ostin ensin apteekin halvimpia, mutta ne eivät toimineet. Sitten kokeilin Väestöklinikan omia, nekään eivät toimineet. Lopulta taivuin ja ostin kalleimpia eli Clear Blue -ovulaatiotestejä. Ei olisi kannattanut edes yrittää halvempia. Kyllä se vaan niin on, että Clear Blue -testit toimivat parhaiten, ainakin minulle. Ja samaa sanoi ystäväni, joka teki lapsen yksin. Ihan kauhean kalliita ne ovat, mutta ne toimivat.

Näin hoidot alkoivat

Ensin ystäväni kävi luovuttamassa siittiöt pakkaseen (eli runkkaamassa purkkiin). Samalla hänestä otettiin laajat verikokeet, jotka kertoivat, onko hänellä aids, hepatiitti tai jotain muuta tarttuvaa tautia. Nämä lähetettiin laboratorioon tutkittavaksi. Tämä tapahtui viikon ennen oletettua ovulaatiotani (jolloin olisin kaikkein hedelmällisin). Tutkimuksissa menee noin viikko, mikä kuulemma on ehdottomasti pisin aika, joka voidaan verikokeen ja tuoreluovutuksen välillä pitää. Tämä perustuu lakiin ja lääkäri pahoitteli sitä meille monta kertaa. Kai ajatus on, että voi olla mahdollista, että hurja, viriili homo käy hankkimassa tartuntataudin tuossa välissä jostain. Parit eivät tietenkään joudu tällaiseen, he kun eivät voi hairahtua.

This is where the magic happens
eli
niin kutsuttu runkkuhuone.


Sitten kun ovulaationi vihdoin alkoi, soitin klinikalle ja varasin itselleni ajan seuraavalle päivälle. Ystäväni meni lahjoittamaan siittiöitään pari tuntia ennen minun aikaani, jotta hänen spermansa ehdittäisiin pestä ja muutenkin käsitellä ennen tuloani.

Ensimmäinen inseminaatio

Ensimmäinen inseminaatio oli minulle aika hermostuttava. Oma lääkärini oli lomalla, joten jouduin jollekin toiselle. Hän ei ollut kovin mukava. En ollut saanut mitään ohjeita, vaikka oma lääkärini oli sanonut, että hän aina kertoo etukäteen, mitä seuraavaksi tehdään, hän kun ei ollut ollut paikalla, kun soitin. Niinpä kun olin ajanut kovaa vauhtia Helsinkiin aamulla, riensin ensimmäisenä vessaan. Lääkäri tiuskaisi, ettei niin olisi saanut tehdä. Kuulemma jokin lappu, jonka olin saanut ensimmäisellä kerralla eli pari kuukautta aiemmin, oli näin neuvonut (en muuten koskaan löytänyt tätä lappua). Kuulemma täysi rakko helpottaisi inseminaatiota.

Ennen inseminaatiota lääkäri katsoi ultralla, etttä kaikki oli kunnossa (follikkelin ultraääni). Sen jälkeen siirryimme toiseen huoneeseen. Lääkäri esitteli minulle suuren lääkeruiskun näköisen ruiskun, joka oli täynnä vaaleanpunaista nestettä. En ymmärrä, miten he olivat saaneet spermasta vaaleanpunaista. Se nauratti. Siinä oli miljoonia siittiöitä.

Sitten menin makaamaan sängylle. Jaloille oli omat telineet, joten olin haarat levällään, polvet kohti kattoa. Lääkäri asettui sängyn päähän, työnsi ohuen letkun sisääni ja alkoi hiljalleen tyhjentää ruiskua. Kuulemma onnistui hyvin tyhjästä rakosta huolimatta. Minua yllätti, kuinka hitaasti sperma minuun ruiskutettiin. Siihen meni useita minuutteja. Epämiellyttävää oli se, että lääkäri oli koko ajan hiljaa. En tiennyt, mitä tapahtuu. Lopuksi tuntui vähän epämiellyttävältä, nipisti. Kun sanoin siitä, lääkäri kertoi laittaneensa sisääni pienen ilmakuplan, jotta sperma pysyisi sisälläni. Sen jälkeen minun piti vielä maata muutama minuutti paikallani, ettei sperma valu pois.

Vaatteita päälle vetäessäni kysyin, mitä sitten tapahtuu. "Sitten odotetaan", lääkäri vastasi ykskantaan. Jouduin kysymään, miten kauan, koska eihän minulla ollut mitään hajua. Sehän oli ensimmäinen kertani. Lääkärin mukaan parin viikon kuluttua voisin tehdä raskaustestin. Ei muita ohjeita. Lähdin pois hieman epämiellyttävissä tunnelmissa. Soitin saman tien ystävälleni ja valitin tökeröstä lääkäristä. Oli ikävä omaa lääkäriäni Jarnaa.

Väärä hälytys

Ensimmäisen inseminaatiokerran jälkeen olin ihan vauhkona. Kroppani tuntui lähettävän vaikka minkälaisia viestejä. Rinnat olivat arat, virtsa haisi oudolta, mahaa nipisteli... Olin ihan varma, että olisin raskaana. En ollut.

Menkat alkoivat kerrankin ajallaan. Se oli tosi iso pettymys. Ajattelin, että ehkä tämä on nyt sitä, että menkat vain näyttävät alkavan, mutta sitten olenkin raskaana. Ei. Menkat alkoivat kunnolla. Tein silti lopulta testin. Se varmisti pettymyksen: En ollut raskaana.

Oma lääkäri paras lääkäri

Seuraavalla kerralla teimme inseminaation pakastetuilla siittiöillä. Inseminaation teki oma lääkärini. Se oli heti paljon mukavampaa. En ehtinyt miettiä, olenko raskaana vai en, koska inseminaatio oli vain pari päivää ennen joulua. Lähdin sukuloimaan ja sairastuin influenssaan. Kun kuukautiset lopulta alkoivat, olin vain helpottunut. Olin maannut joulun influenssassa vesirokkoa sairastavan siskontyttöni vieressä enkä ole sairastanut itse ikinä vesirokkoa. Ajattelin, että on vain hyvä, etten ole raskaana, koska vesirokko voisi olla vaarallinen raskaana.

Pari päivää ensimmäisten veripisaroiden jälkeen tajusin, että menkat eivät alkaneetkaan. Tein raskaustestin uudenvuodenaaton aamuna aavistellen pahaa. Testi näytti kahta punaista viivaa. Katsoin ohjeita: kaksi punaista viivaa tarkoittaa, että olen raskaana. Katsoin testiä. Katsoin uudestaan ohjeita.

Ohuthan se toinen viiva on, mutta silti selvä.


Jouduin tekemään testin uudelleen parin päivän kuluttua varmistaakseni, että olen oikeasti raskaana. Viikon jännitin, tuleeko vesirokko. Onneksi ei tullut. Niin sai alkunsa meidän lapsemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuosi äitinä - vuosi kumppanuusvanhemmuutta

Viimeistä viikkoa viedään - kohta alkaa kova arki

Pääsiäinen: perhettä, suklaata ja vauvanvaatteita